oltiin tossa viikko - eikun siitä on jo toinenkin viikko! - takaperin työharjottelussa. eka sellanen ja pirun mukava. sai vähän oikeeta otetta fysioterapiaan ammattina ja sellasta, vaikka eihän me tietty kauheesti mitään saatu itte tehdä.. jotain kuitenkin ja onhan se seuraaminenkin eri asia kuin kirja nenän edessä istuminen!

joskus luulin, että kun olen iso ja viisas fysioterapeutti (elän vahvasti siinä uskossa, että minusta sellainen tulee..) haluan tehdä töitä lasten kanssa - tai oikeastaan, että vanhusten parissa työskentely olisi jotenkin ei-niin-kivaa. vaan olenpa nyt eri mieltä. onko joku joskus puhunut jotain ennakkokäsityksistä? olin siis viikon verran kylpylaitoksella, jossa asiakkaina on oikeastaan vain iäkkäämpiä ihmisiä: keski-ikä varmasti siinä 75 vuoden paikkeilla. ja kappas vaan! se olikin kivaa, tosin eri juttu voisi olla jossain sairaalan tai terveyskeskuksen vuodeosastolla, jossa seuraava osoite asiakkaille olisi vaan ristikangas. mutta mitä siis opimme, kokemukset avartaa :)

nyt ollaan jo taas koulunpenkkejä paikallaan pitämässä. sitä ennen lojuin viikon sohvan nurkassa kuumeen kourissa. ärhäkkä basilli, kun ei lähtenyt ilman lääkekuuria. en ees muista, millon viimeks oisin ollu tollasessa jamassa.

mitäs muuta. ei kai mitään. erikoista.