jepjep. ne tutut hartaudet ja muut, jossa k u k a a n lapsista ei jaksa kuunnella, osallistua yhteislauluihin saati istua paikallaan. jaa, että miksi niitä sitten järjestetään? noh olkoon. pääsiäinen kuitenkin alkoi (=loma) ja kun sinne lähdettiin vielä kakkukahvien kera, niin mikä ettei..

jäi vähän eilen tyngäksi tuo kirjoittaminen, kun jotenkin vaan yhtäkkiä ei ollutkaan enää mitään järkevää sanottavaa. onkohan sitten tänäänkään? jaa-a. niin. kun siinä töistä kotiin kävellessä haisteli ja maisteli kevätilmaa, niin oikeesti tuntu kesä todelliselta. siis, että se vois ehkä sittenkin taas tulla. outo juttu, miten joka vuonna aina uudestaan ja uudestaan samat asiat saa ihmetyttämään ja hymyilemään. vai eikö teistä muka kukaan ole koskaan sanonut tai kuullut mitään seuraavista:

• hei, aurinko lämmittää jo!
• haisteleppa, eikös jo tunnu ihan kevään tuoksua ilmassa..
• ihanaa, lumi sulaa ja purot solisee taas..
• eka leskenlehti ja silmut puissa
• heppojen talvikarvanlähtiäiset (kerrassaan ihanaa :D)

vaikka onhan toki niitä huonoja puolia.. kurakelit ja takatalvet ja muut. eihän niitä vaan kukaan halua muistaa. tai minä ainakaan. aina kevät tuo mieleen nuo mukavat asiat. vaikka en mikään kevät ihminen olekaan. kesä on enemmän miun juttu.