ja siihen suuntaan. ken pääsykokeissa on vieraillut tänä keväänä - tai miksei muullonkin - tietää kyllä mistä puhun. siis tästä nykymaailman kieroutuneesta ajattelumaailmasta. juteltiin opehuoneessa viime viikolla aiheesta. eräs vanhempi opettajatar kertoi, miten ennen oikein aneltiin ja pyydeltiin "pyydän ystävällisesti ottamaan minun hakemukseni huomioon valittaessa henkilöä kyseiseen virkaan" - tänään kuuluu laittaa itsensä kaupaksi kuin jonkun kulutustavaran. ota minut ota minut ota minut! osaan sitä ja osaan tätä ja katsopa minun cv:ni kuinka hyvä se on. ja plaaplaaplaa. mutta kuinkas onkaan. mikä sitten on parempi. en tiedä. ehkä jälleen nousee arvoonsa se kultainen keskitie? hassu maailma.

valintakokeetkin on niin teennäiset. ja siellä käytävillä odotellessa ja aikaa kulutellessa tulee mieleen jos jonkinmoista. mites jos psykologin puheilla kääntäisikin tilanteen nurinniskoin. "millainenko minä? kuules, se on niin tylsä aihe, en haluaisi aina puhua itsestäni, mutta mites sinä itse? kuinka olet ammattisi valinnut ja miten mielestäsi itseäsi voit siinä toteuttaa? mitkä olisivat huonot puolesi? entä onko vielä jotain kysyttävää?" tai sitten ryhmäkeskustelussa tyrannisoisi niin, ettei kukaan siitä joukosta pääsisi kouluun. ihan vaan vaikka kapinoidaksesi tyhmää pakkohakusysteemiä. onhan tässä vielä 2/4 valintakokeista jäljellä, kerkeää hyvin toteuttaa itseään.. tai oikeastaan yhdet. sillä ne viimeiset on tärkeät, niiden täytyy mennä hyvin. pitäisiköhän ottaa peilin edessä vielä harjoituskierros kaunista hymyä ja itsensä hyväksi kehumista ja tyrkyttämistä...