ihmisistä ei sais koskaan tehdä yleistyksiä. eikä kyllä monesta muustakaan asiasta. siis meinaan sitä, että ajattelisi: jahas, toi käyttää silmälaseja, eli se on siis täys nörtti tai lukutoukka. ei näin. ymmärrätte varmaan ja olette samaa mieltä? (kellehän tässä taas rupattelen, omalle sivupersoonalleni kenties? :D)

e voi kuitenkaan vastustaa kiusausta olla toisinaan jaottelematta ihmisiä ryhmiin. vaikka se onkin mielestäni tyhmyyttä. tässä esimerkki postikorttiluokittelusta.

  1. en koskaan laita postikortteja -ihmiset: olen niin oman elämäni pauloissa etten kerkeä muistaa ystejäni merkkipäivinäni
  2. 10 korttia eurolla -ihmiset: ostavat halvalla ison läjän kortteja ja muka muistavat ystäviään, pahimmissa tapauksissa heillä on jopa nippu osoitetarroja ja allekirjoituksia, mitä vähemmällä vaivalla kortti lähtee liikkeelle, sen parempi.. niin miksi se kortti pitää lähettää?
  3. parempi myöhään kuin ei milloinkaan -ihmiset: he vain ovat niiiiiin kiireisiä ettei heidän tarkkaan suunnitellussa elämässään ole wnää aikaa millekään lisähommalle
  4. tee se itse -ihmiset: niin kuin nimi sanoo, he askartelevat ja väkertävät ja innoissaan luovat kartongista uniikkeja kortteja, jotka sitten joutuvat melko pian lukemisen jälkeen roskakoriin
  5. sähköpostikortti -ihmiset: melkeinpä pahin vaihtoehto. ihanaa, en voi unohtaa ystini merkkipäivää ja saan samalla napin painalluksella kortin kaikille eikä se edes maksa mitään... huoah. niin mitä varten niitä kortteja laitettiinkaan.
vaikka ei pitäisi yleistää. ja onhan se aina ilo saada kortti ystiltä, oli se sitten millainen vain. vai onko?