äitin kakutuksen jälkeen menin viemään muruselleni apetta rinnan alle ja sydäntä taas kylmäsi kun kulti oli ihan reporankana pitkin pituuttaan ja ei edes vilkaissut ruokaan päin. äitikin havahtu vällyjensä välistä ja tuli leikkimään kanssani eläintohtoria -- parempaan päin ollaan ja kani jo vähän loikkii, vaan ruoka ei oikein vieläkään tee kauppaansa -- parane kulti, joohan...

kakuista puheenollen, täytekakku on ihan yliarvostettua kamaa. eihän se nyt kovin vaivalloinen ole väsätä kasaan ja sitten aina kutsuilla päivitellään, että oijoijoi, ihanko itse olet tämän kakun tehnyt? tms. plaah. luulin olevani kokkien kingi, kun aloin eilen askarrella keittiössä, mutta pöh. vatkataan ja sekoitetaan ja uuniin ja täyttöön. niin, missä se vaikea kohtaus oli?