äitin kakutuksen jälkeen menin viemään muruselleni apetta rinnan alle
ja sydäntä taas kylmäsi kun kulti oli ihan reporankana pitkin
pituuttaan ja ei edes vilkaissut ruokaan päin. äitikin havahtu
vällyjensä välistä ja tuli leikkimään kanssani eläintohtoria --
parempaan päin ollaan ja kani jo vähän loikkii, vaan ruoka ei oikein
vieläkään tee kauppaansa -- parane kulti, joohan...
kakuista puheenollen, täytekakku on ihan yliarvostettua kamaa. eihän se
nyt kovin vaivalloinen ole väsätä kasaan ja sitten aina kutsuilla
päivitellään, että oijoijoi, ihanko itse olet tämän kakun tehnyt?
tms. plaah. luulin olevani kokkien kingi, kun aloin eilen askarrella
keittiössä, mutta pöh. vatkataan ja sekoitetaan ja uuniin ja täyttöön.
niin, missä se vaikea kohtaus oli?
sunnuntai, 8. toukokuu 2005
Kommentit