olen erittäin pettynyt. itseeni. jo toinen kirja lyhyen ajan sisällä, joka ei ollenkaan ollut makuuni. kirjanetsijänvaistoni alkaa kaiketi rapistua. eepos olisi ehkä paremmin toiminut novellina, jotenkin kun kokoajan tuli tunne, että millonka tässä alkaa tapahtua tai tulee jotain uutta. mutta ei. sama melankolinen paapatus jatkui kannesta kanteen. pettynyt siis. paras ottaa käteen anna-leena härkösen novellikokoelma. se ei petä. tiedän sen. kirjasta ei sen enempää. lukeka itse tai olkaa lukematta.