on tiitu. siis se on mun kani. maailman herttasin otus, joka muuten etsiskelee daamiseuraa ja elämänkumppania. tai ainakin ehkä. oishan se mukavampaa tiitullakin. vaan kun ei mistään läheltä oikein löydy sopivaa ehdokasta. faunassakin vaan jellonia ja jellonaristeytyksiä, ja ne ei jotenkin näytä miusta edes kaneilta. tai riippuu tietenki vähän siitä harjasta. jaah. eli kehittelyasteella vielä, mutta ei kokonaan haudattuna.

kevättä rinnassa silläkin ötöllä. äsken siivoiltiin ja heti piti laittaa paikat uuteen järjestykseen. njah, se kun ei kelpaa pupulle miten minä ne viltit ja tavarat asettelen. kaikelle on oma paikka! ja karvaa lähtee ihan jumalattomasti. säikäytti viime lauantaina pahemman kerran, kun makoili aamulla ihan nuutuneena lempipaikallaan.. suoli tukkeessa reppanalla. parafiiniöljyä ja homma hoidossa - luojan kiitos.

kuva ihan pikkuisesta tiiskulaisesta. sillon joskus kun se tuli kotiin keväällä 2004. aika paljon kasvanu ja komistunu vuodessa, vaan pieni ukkeli se on verrattuna veljeensä ja siskoihinsa. oma pieni kullannuppuni.. <3