suunnistus. sitä se on, huumetta.
ja harrastajat on ihan oma joukkonsa. siis, että ei ole mitään
suunistajanihannekuvaa, vaan se rastien perässä sinkoilu ja
maalissa pummien vatvominen ja reittien yhteispuinti, se on se mikä
erottaa tosi pihkaniskan tavan poppoosta. ja että kotimatkalla kaipaa
jo takaisin rämeisiin rämpimään. niin se vain on.
harmi, että suunnistus on koululiikuntalaji, se jos mikä tappaa jo
valtaisan joukon mielenkiinnon lajia kohtaan. koulujen
maitotölkinmetsästystä kun ei edes hyvällä tahdolla voi kutsua
suunnistukseksi.
ehkä aika lopettaa tämä oodi suunnistuksen ylistämiseksi. menkäämme metsään. rastien perään, taikka sitten ilman.
tiistai, 7. kesäkuu 2005
Kommentit