suunnistus. sitä se on, huumetta.

ja harrastajat on ihan oma joukkonsa. siis, että ei ole mitään suunistajanihannekuvaa, vaan  se rastien perässä sinkoilu ja maalissa pummien vatvominen ja reittien yhteispuinti, se on se mikä erottaa tosi pihkaniskan tavan poppoosta. ja että kotimatkalla kaipaa jo takaisin rämeisiin rämpimään. niin se vain on.

harmi, että suunnistus on koululiikuntalaji, se jos mikä tappaa jo valtaisan joukon mielenkiinnon lajia kohtaan. koulujen maitotölkinmetsästystä kun ei edes hyvällä tahdolla voi kutsua suunnistukseksi.

ehkä aika lopettaa tämä oodi suunnistuksen ylistämiseksi. menkäämme metsään. rastien perään, taikka sitten ilman.