Mökki
muuttui puolukanpunaisesta ruskeaksi sitä mukaa kun pilvinen kesäilta
taittui harmaasta siniseksi. Järvi tummui, usva nousi, maisema sammui
kuin kynttilä, jonka päälle lasketaan lasi. Ikkunan keltaisessa
neliössä mietteliäs hahmo tuijotti eteensä keskittyneenä, kääntämättä
päätään, arvaamatta, että hänen selkäänsä seurattiin ja sen
liikkumattomuuteen kyllästyttiin ulkona vadelmapensaiden varjossa.
tästä kirjasta pidin.
hiljainen maalaiskylä. ystävälliset ja rauhalliset ihmiset omissa mukavissa elämissään. näin ajatteli kirjailija terhi bang etsiessään paikkaa inspiraation löytämiseksi, mutta erehtyi. huolella suunnitellut elämät saavat odottamattomia käänteitä, ihmiset puntaroivat arvojaan uudelleen. hyvää luettavaa alusta loppuun saakka!
taidanpa seuraavalla kirjastovisiitillä etsiä kätöseeni jonkun toisenkin teoksen!
Kommentit