kaikessa omituisuudessaan erittäinkin hyvin ja mukaansa tempaavasti kirjoitettu teos. kirja on punottu kasaan käyttäen kerronnassa saman perheen eri jäsenten näkökulmia ja tunteita. tämä olikin ehkä kirjassa parasta, tuoda esille se, miten sama asia eri ihmisten mielessä saa ihan eri piirteet - oikeassakin elämässä. sirpaleista onnistuneesti koottu teos joka herätti tunteita ja kysymyksiä. persoonallinen, niukka ja selkeä kerronta.


4579.jpg
Ruut siveli epävakain käsin pöydän pintaa pyörittäen sormeaan liinan kuvion ympäri. Minne menikin, mitä tahansa yrittikin tehdä, aina hän löysi itsensä keittiöstä, istumasta pöydän ääressä kädessä kulunut ruusukuviollinen kuppi, puolillaan haaleaa kahvia. Pimeä tuijotti ikkunasta odottavan väsyneitä kasvoja. Eikä mitään kuulunut, Lea ei soittanut, kävellyt ovesta sisään, tullut ja sanonut: >>Ai hei. Ei sun olisi tarvinnut mua odottaa. >>